Hoivan todelliset ongelmat hukkuvat desimaalikeskusteluun

01.02.2019

On hyvä, että vanhushoivasta keskustellaan. Jokainen meistä allekirjoittaa laiminlyöntien tuomittavuuden olipa kyseessä julkinen tai yksityinen tuottaja. Lait ja ohjeistukset on tehty noudatettavaksi. Valvonnasta vastaavat kunnat, aluehallintovirastot, Valvira, oikeusasiamiehen toimisto, asiakkaat, omaiset ja media.

Vanhushoivan kehittämiseksi on tehty paljon työtä. Vanhuspalvelulaki säädettiin vuonna 2012 ja laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi uudistettiin 2017 vuosille 2017-2019.

Yksityisten yksiköiden henkilöstömitoitus määrätään aluehallintovirastossa toimilupaa myönnettäessä asiakkaiden toimintakyvyn mukaisesti. Julkisella puolella yhtä tarkkaa järjestelmää ei ole.

THL on tehnyt vuosina 2013, 2014, 2016 ja 2018 valtakunnalliset seurannat ja näiden tulokset ovat luettavissa yksikkökohtaisesti THL:n sivuilla. Yksityisen ja julkisen mitoitukset eivät poikkea käytännössä toisistaan ja yksityisellä on parempia tuloksia monissa palvelun sisältöön liittyvissä indikaattoreissa.

Laissa säädetty yhteen lukuarvoon naulittu henkilöstömitoitus mittaisi panoksia eikä tuotetun hoivan laatua. Sitäkö haluamme? Eikö tavoitteena pitäisi olla asiakkaiden toimintakyvyn huomioon ottava mitoitus? Miksi emme hyödyntäisi tutkimusten tietoa ja asiantuntijoiden lausuntoja siitä, että hoivan laatu ja henkilöstömitoitus eivät korreloi keskenään eikä korkea mitoitus tuota välttämättä lisää laatua?

Vaikka laissa säädettäisiin henkilöstömitoituksesta, ei määrärahojen tilanne kunnissa muutu. Mitoituksen nostosta ilman lisäpanostuksia on seurauksena ympärivuorokautisen hoivan kynnyksen nouseminen nykyisestään. Vaara yli- ja alimitoitukseen kasvaisi ja molemmat johtavat asiakkaiden kannalta huonoon tilanteeseen. Ylimitoitus tulee kalliiksi ja vähentää saajien määrää ympärivuorokautisessa palvelussa. Seurauksena olisi kotihoidon ongelmien lisääntyminen. Molemmat tilanteet ovat epäeettisiä asiakkaiden ja veronmaksajien kannalta.

Kun asiakas voi itse päättää missä häntä hoivataan on todennäköisempää, että hän saa juuri hänelle sopivaa hoivaa. Tyytymätön asiakas voi vaihtaa tuottajaa. Meidän ei pidä aliarvioida asiakkaiden oikeutta päättää asioistaan. Usein toistettu vetoaminen vanhuksen kyvyttömyyteen päättää asioistaan itse tai tuettuna, on asiakkaiden mielipiteen sivuuttamista ja ilmentää asennetta siitä, että ammattilainen tietäisi vanhuksen asiat paremmin kuin hän itse. Kunnioitetaan vanhan ihmisen itsemääräämisoikeutta eikä yritetä holhota vielä elämän loppumetreilläkin!

Palvelutaloissa tehtävä työ ei ole vain lähihoitajien ja sairaanhoitajien hoiva- ja hoitotyötä. Se on myös siivousta, hygieniasta huolehtimista, ruokailussa ja ulkoilussa avustamista ja asukkaiden kanssa seurustelua. Tehtäviin voidaan käyttää hoiva-avustajia. Hoiva-avustajat suorittavat lähihoitajan tutkinnosta neljä osiota noin vuoden mittaisessa koulutuksessa ja heidän palkkauksensa on hieman alempi kuin lähihoitajien palkkaus. Vanhuspalveluiden laatusuosituksen mukaan heitä voi kuulua yksikön henkilöstörakenteeseen 0,1 verran. Palkansaajajärjestöt vastustavat hoiva-avustajien käyttöä vanhushoivassa samalla kun toistavat sitä, että lähihoitajien ja sairaanhoitajien tehtäviin eivät nämä toiminnot kuulu.

Tehostettu palveluasuminen on avohuoltoa ja asunnot ovat vuokra-asuntoja. Yhden tällaisen paikan rakentaminen maksaa noin 120 000 euroa ja yksityisen toimijoiden myötä Suomen vanhushoivan infraa on saatu ajanmukaiselle tasolle sekä asiakkaiden että hoitajien työergonomian kannalta. Asiakkaat eivät ikävöi menneiden vuosikymmenten laitosmaisiin vanhainkoteihin monen hengen huoneisiin.

Palvelutaloissa tiukka hierarkinen jako henkilökunnassa estää järjen käyttöä töiden suunnittelussa. Kodeissamme voimme avustaa jokainen läheisiämme, mutta yhteisöllisessä palvelutalokodissa ei avustajaksi tahdo kelvata edes hoiva-avustaja. Palvelutaloissa on paljon tehtäviä, joihin ei tarvita vuosien koulutusta. Hoiva-avustajien määrää hallitusti lisäämällä helpotettaisiin henkilöstön saatavuutta. Tiukan vastustamisen seuraukset näkyvät hoivakotien arjessa ja se lisää sijaisten saamisen vaikeutta sekä julkisella että yksityisellä.

Hoivakohun keskellä olleissa tapauksissa ei ole kyse asiakkaiden hoitoisuutta vastaavan henkilöstömitoituksen desimaalista vaan mitoituksen noudattamatta jättämisestä ja sen valvonnasta. Jokaisella yksityisellä toimijalla on kunnan kanssa sopimus tuotettavasta palvelusta. Tässä sopimuksessa sanktioidaan sopimuksen vastainen toiminta ja kunnat myös käyttävät sanktiopykäliä, jos laatupoikkeamia ilmenee. Julkisen toiminnan osalta vastaavia sopimuksia ei ole.

Uuden eduskunnassa käsiteltävänä olevan sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamista koskevan lain myötä julkiset ja yksityiset toimijat tulevat valvonnan osalta samalle viivalle, kun myös julkisille toimijoille säädetään rekisteröintivelvollisuus. Vanhushoivan valvonta tulee ulottaa tasaveroisesti sekä kuntien että yksityisten tuottamaan erityisryhmien palveluasumiseen ja kotihoitoon.

Vanhusten kotihoidon ja palveluasumisen todelliset haasteet kuten palveluiden saatavuus, toimintakyvyn tukemisen määrärahat ja turvattomuus näyttävät hukkuvan ideologia edellä käytävän mitoituskeskustelun korkeisiin laineisiin.