ESS 5.12.2018: Veronmaksajan näkökulmasta kannattaisi siirtää koko perusterveydenhuolto yksityiselle

06.12.2018

Etelä-Suomen Sanomat uutisoi 30.11. yksityisten lääkäripalkkioiden hinnoista. Yksityisen 20 minuutin yleislääkärikäynnin hinta on lehden selvityksen mukaan Lahden seudulla tällä hetkellä keskimäärin reilun 60 euron tuntumassa. Sen päälle on lisättävä toimistomaksu ja vähennettävä sairausvakuutuslain mukainen Kela-korvaus.

Valtiovarainministeriön budjettikatsauksen 2017 mukaan julkisen terveyskeskuskäynnin kustannus vuonna 2014 oli 90,7 euroa per käynti. Siihen on lisättävä asiakkaan mahdollisesti maksama asiakasmaksu.

Mutkia hieman oikoen voisi siis sanoa, että veronmaksajan näkökulmasta kannattaisi siirtää vaikka kaikki perusterveydenhuollon käynnit yksityisten suoritettavaksi.

Kelan tilastojen mukaan sairaanhoitovakuutuksen korvauksia maksetaan selvästi enemmän pienituloisille. Tässä ryhmässä on paljon vanhuksia, ja korvausten kokonaissummaa nostavat erityisesti lääke- ja matkakorvaukset.

Yksityisen sairaanhoidon korvauksia maksetaan enemmän hiukan suurituloisemmille. He ovat ryhmä, joka poistaa omia rahojaan käyttämällä paineita julkista terveydenhuoltoa kohtaan. Lyhyemmät jonot nopeuttavat muiden muiden hoitoon pääsyä.

Suomalaisen terveyspolitiikan keskeisenä tavoitteena on lisätä terveyttä ja vähentää terveyseroja. Monesti oletetaan, että asiakkaiden hakeutuminen yksityisille lääkäriasemille lisää eroja. Tämä on harhaanjohtava käsitys.

Terveyseroista ja niiden syistä tiedetään varsin paljon, ja hiukan yleistäen voidaan sanoa, että vain noin neljäsosa terveyseroista johtuu terveyspalvelujen käyttöön ja saatavuuteen liittyvistä syistä.

Valtaosa terveyseroista ei liity juuri mitenkään terveyspalvelujen käyttöön vaan selittäviä tekijöitä ovat muun muassa liikunta- ja ravintotottumukset sekä ylipaino, jotka toki kytkeytyvät osaltaan sosioekonomisiin tekijöihin kuten koulutuseroihin.

Julkisten toimijoiden ei kannata pelätä yksityisten valtausta; kunnalliset terveyskeskukset saamassa huomattavan kilpailuedun.

Terveyserojen syitä ei kuitenkaan pystytä poistamaan rahalla; tupakoimatta jättäminen tai vähäinen alkoholinkäyttö säästäisi ihmisten rahoja enemmän kuin lääkärissäkäynti kustantaisi. Myös liikunta on useimmiten ilmaista tai maksaa vain vähän. Näihin vaikutetaan parhaiten oikealla ennaltaehkäisevällä toiminnalla, ei kansalaisten valinnanmahdollisuuksia kaventamalla.

On totta, että ikäihmiset, työttömät ja lapsiperheet eivät ole aivan samanlaisen terveydenhuollon piirissä kuin esimerkiksi maamme hyvin toimivasta työterveyshuollosta nauttivat. Haaste pitää tunnistaa ja siihen tulee puuttua, mutta sitä varten ei tarvitse ajaa alas toimivia osia järjestelmästämme.

Yksityisten lääkäriasemien toiminta ja työterveyshuolto ovat hyviä esimerkkejä toimivista osista. Yksityisen lääkärissäkäynnin maksaa lähes tulkoon kokonaan asiakas itse, ja työterveyshuoltoa rahoitetaan työnantajien ja työtekijöiden maksaman työtulovakuutuksen kautta. Sen lisäksi he maksavat normaalit veronsa, jolla julkinen terveyskeskusjärjestelmä ylläpidetään.

Sote-uudistuksen myötä saamme valinnanvapauden perusterveydenhuoltoon. Tällöin ihmisillä on mahdollisuus hakeutua haluamansa palveluntuottajan listalle, olipa tuottaja yksityinen tai julkinen. Tuottaja ei valitse asiakkaitaan ja kaikki tuottajat saavat saman korvauksen.

Kilpailuneutraalin toiminnan aito toteutuminen edellyttää kuitenkin, että maakunnat päättävät toimia veromaksajan etu edellä. Siitä on tulevien poliittisten päättäjien pidettävä huolta.

Julkisten toimijoiden ei kannata pelätä yksityisten valtausta; nykyiset kunnalliset terveyskeskukset ovat saamassa huomattavan kilpailuedun. Julkinen monopoli perusterveydenhuollossa näyttäisi jatkuvan vielä uudistuksen voimaan astumisen jälkeenkin ainakin vuoden ajan ja poikkeustapauksissa pidempäänkin.