Aino bloggaa: Hyvän hoivan taustalla on monta asiaa

02.10.2018

Ylen dokumentissa "Tasemummot" kuvattiin (1.10.2018) haasteellista ja kasvavaa asiakaskuntaa koskettavaa aihetta; vanhusten hyvää hoivaa. Minkälaista palvelua kuntalaiset saavat, ja onko heillä mahdollisuus valita, missä palvelut tuotetaan. Palvelusetelilain tarkoituksena on tarjota asiakkaille valinnanmahdollisuus, mutta käytännössä tämä voi jäädä kuolleeksi kirjaimeksi jos palveluiden järjestäjänä oleva taho jättää mahdollisuuden käyttämättä.

Areenassa katsottavissa oleva filminpätkä on kuvattu pienessä hoivakodissa Tohmajärvellä. Tohmajärven kunta ulkoisti sosiaali- ja terveyspalvelunsa yksityiselle toimijalle vuonna 2013. Kuntia koskevaa vertailututkimusta tekevän Kuntamaisema Oy:n selvityksen mukaan ulkoistuksen myötä palveluiden saatavuus on parantunut. Kuntaan on saatu myös esimerkiksi geriatrian ja radiologian palveluita, joita siellä ei aiemmin ollut paikan päällä. Henkilöstö on kokenut palveluiden laadun parantuneen. Säästöä on kertynyt useita satoja tuhansia euroja vuosittain. Käytettävissä olevalla rahalla on saatu palvelua useammalle asiakkaalle.

Toteutuuko aito asiakasvalinta?

Tohmajärvi kuuluu Siun sote -kuntayhtymään, joka on perustettu 2016. Tohmajärven palveluita koskevien sopimusten toinen sopijapuoli vaihtui vuoden 2017 alusta, kun kunta liittyi perustettuun kuntayhtymään. Kustannukset ovat edelleen pysyneet edullisella tasolla. Myös palvelusetelijärjestelmä on käytössä, mutta alueen palveluntuottajien mukaan sitä tarjotaan asiakkaalle vasta sitten kun kuntayhtymän "omat" paikat on täytetty. Palveluseteliä ei siis käytetä aidosti siihen, että asiakas voisi valita esimerkiksi pienemmän palveluntuottajan.

Laadukkaiden palveluiden turvaamiseen tarvitaan isoja ja pieniä toimijoita

Kilpailutusten hinnoittelumekanismi ja laatuvaatimukset ovat täysin hankintayksikön eli kunnan tai kuntayhtymän päätettävissä. Yksityiset palveluntuottajat eivät sen sijaan pysty päättämään yksikössä olevien hoitajien määrää sillä asiakkaiden ja hoitajien välinen suhdeluku kirjataan lupapäätökseen samoin kuin henkilöstörakenne. Kuntien tarjouspyynnöissä tulee esiin myös tilanteita, joissa tarjouksia jättävien palveluntuottajien oletetaan laskevan tarjouksensa alhaisemmilla mitoituksilla kuin mitä toimiluvassa määrätään. Yritykset ja palveluita tuottavat järjestöt ovat puun ja kuoren välissä; kunta edellyttää vaikkapa 0,5 mitoitusta ja lupa edellyttää, että mitoitus on 0,6. Työvoimavaltaisella alalla kyse on suuresta kustannuserosta. Esimerkissä kyse on 10 % palkkakustannuksia.

Laadukkaiden palveluiden varmistamisessa tarvitaan kaikenkokoisia toimijoita - sekä isoja että pieniä. Tämä pitäisi tiedostaa myös palveluiden järjestämisestä vastuullisilla tahoilla. Isojen ja pienten yritysten välinen kilpailu ei sinällään kaada pienempiä yrityksiä. Puitejärjestelyissä ja palvelusetelihankinnoissa myös pienillä on pärjäämisen mahdollisuus.

Palvelusetelin reunaehtojen tulee olla sellaiset, että asiakkailla on aito mahdollisuus valita. Yhden hoivapaikan perustaminen maksaa noin 100 000 euroa. Pienillä toimijoilla ei ole varaa jäädä odottamaan mahdollisia asiakkaita, joille ei aidosti edes tarjota mahdollisuutta palveluseteliin.

Valtakunnallisesti suurin osa hoivaa tuottavista yrityksistä on tänä päivänä pieniä tai keskisuuria yrityksiä. Suuria valtakunnallisia toimijoita on alle 10 ja niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on alle 40 %. Hyvinvointialan pienten ja keskisuurten yritysten kohtalo ei ole palveluja tuottavien toimijoiden käsissä - päätöksistä vastaavat palveluita järjestävät kunnat ja kuntayhtymät ja tulevaisuudessa maakunnat.